Alaviiva puhuu julkisen liikenteen puolesta ja toivoo peruskouluun lisää kemiantunteja.

Jos pitää korvansa auki (en omista iPodia <-- vinkvink), saattaa yllättää itsensä salakuuntelemasta kanssamatkustajien keskusteluita. Kaksi varhaisteiniä istui eräänä päivänä bussin takapenkillä pohtimassa maailman menoa. No, viinan juontiinhan poikien juttu ennen pitkää kääntyi – naisiin ei tainnut vielä oikein kiinnostus ja taidot riittää.

Toinen rehvasteli juoneensa muutaman pullon lonkeroa. Poika julisti, ettei lonkeroa parempaa juomaa olekaan: "Lonkero on parasta, kun se maistuu niin hyvältä. Ja menee päähän", nuorukainen perusteli itsevarmana. Toinen poika oli asiasta täsmälleen samaa mieltä, mutta taisi olla vähän kateellinen, koska hänellä ei ollut omaa lonkerotarinaa kerrottavanaan.

Kokemattomampi poika päätti kuitenkin tasapainottaa tilannetta. Hän ilmoitti tietäväisenä, että viinaa oli kyllä mahdollista valmistaa itsekin. Isommat pojat olivat tehneet kiljua. "Siihen tarvitaan vaan hiivaa ja sokeria. Niin, ja vettä." Nuori lonkeron ystävä ei tietenkään halunnut jäädä alakynteen vaan nokitti salamana: "Niin, ja sit vielä tietenkin sitä alkoholia."