Näin unta, että olin raskaana ja synnytin kuutoset. Unesta on jo nelisen vuotta, mutta muistan elävästi, miten raskasta elämä kuuden vastasyntyneen yksinhuoltajana oli. Unessa kuusikon isä asui samassa kerrostalossa, mutta en halunnut kertoa hänelle vauvoista. Siispä jouduin näkemään suunnattomasti vaivaa, jotta hän ei olisi saanut tietää asiasta mitään. Salasin silloiselta poikaystävältäni vauvat, koska en halunnut miehen olevan missään tekemisissä lasteni kanssa.

Ennen pitkää elämäni kuutosten kanssa kävi niin raskaaksi, että murruin henkisesti. Samaan aikaan kun jokin lopullisesti naksahti päässäni, tajusin, että nuo kuusi pientä kiljukaulaa eivät olleetkaan lapsia. Parkuvat vauvat muuttuivat silmissäni olut-sixpackiksi. Olin suunnattoman helpottunut, kun tajusin, että minulla ei ollutkaan lapsikatrasta huollettavanani. Kuutosten ongelmaan oli unessa helppo ratkaisu – ensin kurkusta alas ja sitten luonnollista tietä viemäriverkoston kautta takaisin luontoon.

Hämmentävä uni kaipaa selvästikin analyysia. Päätin soveltaa uneeni Sigmund Freudin kehittämää teoriaa unien tulkinnasta vanhan kunnon "piru ja raamattu" -menetelmän höystämänä. Pohdiskelen tässä näytteenomaisesti muutamaa unessa esiintyvää symbolia.

Freud ajatteli suurin piirtein niin, että mielen tiedostamattoman kerroksen, idin, tuottamat impulssit oli ympäristön soveliaisuusnormien vuoksi tukahdutettava. Seksuaalisväritteiset, superegon kieltämät impulssit kuitenkin pyrkivät purkautumaan jollain tavalla, ja purkautuminen oli mahdollista esimerkiksi unien välityksellä. Freudin mukaan unien symbolit viittaavatkin siksi usein sukupuolielimiin, seksuaalisuuteen tai asioihin, jotka ihminen ei tahdo myöntää itselleen.

Vaatimattomankaan mielikuvituksen avustuksella ei ole kovinkaan vaikeaa löytää unestani genitaaleja. Olutpullot voi täyttää, ja ne ovat sisältä onttoja, mikä viittaisi naisen vaginaan. Toisaalta pullo muistuttaa ulkomuodoltaan penistä. Onko tämä ymmärrettävä siten, että synnytän joskus tulevaisuudessa kuusi pientä hermafrodiittia?


Unessa vauvojen olemassaolo piti ehdottomasti salata, ja oluiden juominen ratkaisi ongelmani. Näenkin jo sieluni silmin viinanhuuruisen tulevaisuuteni todellisuudentajun kadottaneena kaappialkoholistina. Entä mitä pitäisi ajatella tavasta, jolla hankkiuduin eroon lapsistani?

Päätän tässä vaiheessa sulkea piilotajuntani Pandoran lippaan. Tästä on varmaan parempi olla puhumatta sitten joskus äitiysneuvolassa. Taidan ottaa torstai-illan kunniaksi oluen.